11: Joulukaruselli

Olimme muutama vuosi sitten mieheni kanssa jouluostoksilla, kun hän huomasi tämän pyörivän karusellin kaupan hyllyssä. Hän jäi tuijottamaan sitä pitkäksi aikaa kuin pieni poika eikä meillä oikeastaan ollut muuta mahdollisuutta, kuin ostaa se mukaamme. Minusta se oli taianomainen hetki, jota ajattelen joka joulu, kun tuon karusellin ensimmäisenä adventtina keittiön hyllykön päälle. Se hetki, kun iloinen, valoisa, lämmin, lapsenomainen fiilis pääsee aikuisenkin mieleen. Joulumaan soisi löytyvän jokaisen sydämestä. Kirjoitin aiheesta silloin myös runon. 

Joulukaruselli

Näet valaistun joulukarusellin

       kaupan hyllyllä.

Pysähdyt.

Jäät tuijottamaan

sen hidasta pyörimistä.

Silmiesi lammikoissa

      kimmeltää pieni poika.

            Naurahdat.

Juuri tuollaisena silmät lastaläikkyvinä

sinua rakastan.

Kassalla meitä molempia

 hymyilyttää ostaessasi

     palan lapsuutta.

Kotona karuselli

   hyrisee hiljaa keittiössä.

Sitä ihastellaan.

Vieraatkin kehuvat.

Minä en katso

karusellia.

Katson sen hohdetta

sinun silmissäsi.

Se lämmittää minuakin.