Kesämuistoja

Eilenaamulla herätessäni oli jo tosi kylmä ulkona. Olen nukkunut lähes koko kesän tuuletusikkuna auki, mutta nyt se on ollut suljettuna reilun viikon verran. Auringon ihmeellinen voima tuli taas kuitenkin todistettua iltapäivällä, kun oli lähes kesäistä. Virittelin villatakkia päälle ja pois pilvien liikkeiden tahtiin.

Mieli alkaa kääntyä syksyyn. Tekee mieli hidastaa tahtia, laittaa villasukat jalkaan, polttaa kynttiöitä ja neuloa teemukin läheisyydessä.

Olen huomannut jo monena syksynä ja talvena, kuinka unta tarvitsee enemmän kuin kesällä. Moni asia vie enemmän aikaa ja usein väsyttää. Mietin, että jos oppisi pysähtymään eikä yrittäisikään jatkuvasti olla jaksavainen ja aikaansaapa, olisikohan sitä lopultakin virkeämpi? Moni asia saa alkunsa levossa. Se tuntuu usein unohtuvan.

Tässä pari voimakuvaa kesälomalta. Kässäkerhoa laiturilla. Tuulen tuoksu hiuksissa ja iholla. Kiireettömyys. Kaislojen kahina.

Eikä nyt syksylläkään kannata ihan vaan jäädä teemukin viereen kynttilävaloon. Metsässä muistaa hengittää syvemmin ja paremmin. Itse elän voimakkaasti tunteella ja usein kerään niitä vatsani pohjalle liikaakin. Metsäpolulle voi irrottaa palasen lastistaan tai keinua rauhassa onnenkuplat päkiöitten alla.  Miten milloinkin. Joskus vähän molempia.