In the name of friendship!

Lähdin au pairiksi Saksaan elokuussa 1996. Au pair vuoteni aikana tutustuin kahteen muuhun suomalaistyttöön, joiden kanssa olemme kulkeneet pitkän matkan yhdessä. Vaikka asumme etäällä toisistamme ja näemme nykyisin vain harvakseltaan, joku ihmeellinen kudelma välillemme on neulottu jo tuolloin viime vuosituhannella. Jaoimme yhteisen vuoden aikana niin paljon elämää, ajatuksia, kokemuksia ja elämyksiä, että se kantaa edelleen. Olen todella kiitollinen, että ystävyys on säilynyt ja kestänyt kaikki nämä vuodet. Vaikka tapasimmekin jo 1996, nimesimme viime viikonlopun treffeillä tämän vuoden 2017 20v-taitelijajuhlavuodeksemme, koska 1997 palasimme 2/3 takaisin Suomeen ja ystävyytemme ei ollutkaan enää jokapäiväisen arjen jakamista, vaan säie sydämestä sydämeen. Uskon, että näitä juhlavuosia tulee vielä ropisemalla lisää! Vaikka on se kyllä toisaalta tosi outoa, että miten näin nuori ihminen on voinut olla jonkun kanssa ystävä 20 vuotta, vaikka on tavattu vasta täysi-ikäisyyden tällä puolen...

Treffit olivat tällä kertaa Tampereella. Pääasia oli nähdä ja päästä päivittämään kaikki kuulumiset. Sen lisäksi ehdimme lauantaina kaupunkikierrokselle. Kävimme aivan ihastuttavalla Tallipihalla keskustan tuntumassa. Suosittelen kaikille Tampereen kävijöille. Tänne olisi ihana päästä kesällä, kun pieni jäätelökioskikin on auki tai joulumarkkinoille. Pihan keskellä oli hurmaavia pieniä puisia kojuja, jotka ovat auki ilmeisesti ainakin kesällä ja joulun alla. Talojen pikkuputiikit  ja kahvila ovat auki ympäri vuoden.