IIihhanat kässämessut Tampesterissa!

Olin toista kertaa ystäväni kanssa kässämessuilla Tampereella. Sovimme, että tästä alkaa nyt jokavuotinen perinne. Ensimmäisen kerran totaali-ihastuksia ei enää samalla lailla tietenkään saatu, mutta nämä ovat ehdottomasti ne messut, minne kannattaa mennä! Varmasti löytyy monet muutkin mahtavat, mutta näitä suosittelen kaikille, jotka tykkäävät neuloa, askarrella tai ostaa suoraan pienyrittäjiltä kaikenlaista ihanaa. Ajankohta on myös mitä loistavin, joulu on jo tukevasti mielessä ja ehkä puuhissakin, mutta vielä ehtii aivan huoletta messuilemaan ennen varsinaisia joulukiireitä. Löysin joulukorttitarpeet ja muutaman lahjankin. Niistä ehkä myöhemmin. 

Messut kestävät koko viikonlopun, joten huomenna ehtii vielä. Oman paikkakuntani kansalaisopisto tekee retken messuille aina perjantaisin (tosi kohtuuhintaan ja hyvillä aikatauluilla! Hyvä Heinola ja Jyränkölä!) ja olen kuullut sen olevankin paras päivä. Lauantaina ja sunnuntaina on ruuhkaisempaa. 

Lankakojut olivat täynnä toinen toistaan makeempia värejä ja pehmeämpiä lankoja. Tässä kohtaa tarvittiin jälleen jäitä hattuun ja lukko lompakkoon. Pysyin maltillisena. Oikeesti. Pitää jättää ostohaaveita tuleviin (vielä vain haaveissa oleviin) reissuihin Jyväskylän Titityyhyn, Helsingin Snurreen ja Järvenpään Lentävään lapaseen... 

Loistoideoita! Lapset keksisivät varmasti vaikka minkälaisia kuvioita heijastimiin, paperia rullaamalla vois tehdä himmeleitä (viime vuonna tehtiin pilleistä juurikin messuinnostuneina) ja entäs sitten tää joulukalendääri? Niin soma, että vois olla seinällä kesälläkin. Ja se oli kyllä suorassa. Kuvaaja pyytää anteeksi ripustajalta. 

Ja nää matot! Mä olin ihan fiiliksissä erityisesti tosta, missä on neonpinkkiä! Mä rakastan räsymattoja. Ne on aina vaan parhaat. Ja kauneimmat. Ja kestävät ja pestävät. Mutta tässä tyylinnäyte niillekin, jonka mielestä ne kuuluvat vain mummoloihin (sitä paitsi mummolat on just tosi jees!). Rock.

Ekat herkut tehty kierrätyspaperista. Ja noi vikat me syötiin.

Jotain nälkää piti jättää ensi vuoteenkin. Parkkikiekko oli mahdottoman söpö, mutta 20e tuntu kaikesta lakusta huolimatta liian suolaselta. Mutta noi huopalapikkaat. Ja varsinkin ne vihreet. Mä niin tahdon. Ensi vuotta odotellessa.