Perinteinen kesänaloitusretki

Kesä alkaa viimeistään siitä, että käydään retkellä Kaijansinkon puutarhalla hakemassa kesäkukat.  Retkellä ovat mukana aina tyttöni ja ystäväni Ellu. 

Alkutilanne. Kuljetaan kasvihuoneesta toiseen, ihastellaan ja kuulostellaan, mitkä värit puhuttelevat juuri tänä kesänä eniten. 

Ensin on kärry täynnä tyttöjä ja sitten täynnä kasveja. Ja voi olla, että tarvii ottaa toinenkin kärry...

Lopuksi istahdetaan kahville ihanalle terassille traktorin taakse. Nautitaan auringosta ja hyvästä seurasta. 

Joka vuosi puhutaan, että pysytään sitten ihan kohtuudessa ja aina lopulta päädytään tilanteeseen, jossa mietitään, että miten ihmeessä me saadaan nämä kaikki mahtumaan autoon. Sitten körötellään hiljaa kotia kohti niin, että kaikilla muilla paitsi kuskilla on syli täynnä kukkalaatikoita. Ja ajetaan kuitenkin farmarilla eikä kauppakassilla. Niin kävi tänä vuonnakin. Mutta hei, suklaaminttua ja oliiviyrttiä, eihän tollasia voi vastustaa. Unohdin muuten kuvata kaikki yrtit ja kasvitaimet. Pitääpä yrittää muistaa tehdä niistä ihan oma päivityksensä. 

Sitten jäädään odottelemaan, että kukat kasvavat ja valtaavat laatikkonsa kotipihassa. Sekä myös sitä, että joku (eli minä) jaksaa kantaa multapussit varastoon ja siistiä muutenkin paikat kukkalaatikkojen ympäriltä. Toisaalta pihahommissa voi lohduttautua sillä, että aina on joku homma kesken ja välillä pitää vaan kellahtaa riippukeinuun nautiskelemaan tunnelmasta.