Parasta lomaa

Maanantaina oli meidän lomalaisten kannalta ihana ulkoilusää. Pikkupakkanen ja aurinko käväisi kurkkaamassa pilven takaa vähän väliä. Tyttöjen piti joskus täyttää joku kysely, jossa kysyttiin mm. milloin äitisi on onnellinen. En tiedä haettiinko siinä takaa jotain "kun olen siivonnut" tai "kun sovimme riidat", mutta molemmat olivat vastanneet: "ollessaan retkellä". Niinpä. Retkellä olen onnellinen. Luonnossa syke hidastuu, mieli keskittyy olennaiseen ja kiire unohtuu. Viihdyn retkillä yksinkin ja myös kaupunkiretkillä, mutta kyllä täydellinen retki on luonnossa rakkaitten kanssa. Tämä oli täydellinen retki.

Hiihdimme lasten kanssa jäitä pitkin laavulle, jossa treffasimme teitä pitkin tulleen loppujengin. Meidän lähirannastamme ei valmiita latuja mennyt, mutta lunta oli sopivasti rauhalliseen retkihiihtelyyn. Laavulta toiseen suuntaan lähtivät ihan mahtavat ladut, joita tekisi mieli käydä kokeilemassa, jos kelit ja jäät vielä vesisateen jälkeen sallivat.

Eväissä suosimme tällä kertaa perinteistä, hyväksi havaittua kaavaa. Kuopus vuoli onnistuneesti kaikki paikan makkaratikut kuntoon.

Laavu on pienen kallion päällä, joten mäenlaskupaikka oli näppärästi ihan vieressä. Mäki innosti osaa porukasta myös erilaisiin temppuihin ja heittäytymisiin. Eikä ainoastaan lapsia...

Takaisin päin hiihtelimme alkuillan sinisessä hetkessä. Ja jottei tämä kuulostaisi nyt liian täydelliseltä, myönnän, että osaa kanssahiihtäjistä sai tsempata toisinaan matkan aikana. Mutta edelleen uskomme Rauha Räppääjää, hiihtolomalla kuuluu hiihtää!

Illalla myöhemmin kävimme vielä uimassa ja saunomassa. Ei tarvinnut paljon unta odotella. Nautin lomalla monista pienistä asioista. Yksi ehkä ihanimmista on se, ettei aamulla soi herätyskello ja unta tulee joka yö paljon. En tiedä, tuleeko osaltani enää rahaa pankkiin sananlaskun mukaan, mutta olo on ainakin hetkellisesti tosi rento. Mitäs sitä muuta lomalta osais toivoakaan.