Kevät

Viime aikoihin on mahtunut paljon tunnetta. Surua, haikeutta ja luopumista, mutta myös paljon iloa ja kiitollisuutta. Elämä laittaa välillä polvilleen. Voi vain ihmetellä sitä, miten eri tavoin käsittelemmekään eteen tulevia tilanteita. Oma tapani on mennä kohti, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että välillä sattuu. Pahimpia ovat ne hetket, kun ei tunnu miltään.

Tapaani katsella ja elää elämää kuuluu se, että aina löytyy jotain hyvää. Välillä sen löytämiseen pitää nähdä enemmän vaivaa, mutta viimeistään lapsistani löydän aina rakkautta ja iloa. Ja yleensä aina myös monesta monesta muustakin asiasta. Arjen pienien ilojen löytäminen ja esillenostaminen on oikeastaan yksi harrastukseni. Jonkun mielestä yökkissiirappista lällyä, mulle enemmänkin elinehto. On niin paljon sitä, mihin ei voi mitenkään itse vaikuttaa, niin kannattaa keskittyä siihen mihin voi. Niinku vaikka asenteeseen. Tai tapaan katsoa luontoa. Tai kanssaihmisiä. Tai siihen, miten villasukka lämmittää varpaita tai aito hymy mieltä.

Kevät vaatii uusia kukkia. Herkät helmihyasintit asettuivat hauraisiin munankuoriin.

Kokonaisuudessaan vietin täydellisen rennon vapaan sunnuntain. Aamupäivästä söin aamiaista kahdestaan rakkaan ystäväni kanssa perheen ollessa muilla menoillaan. Ihana, kiireetön hetki. Ja ihan parasta on ystävä, jonka kanssa voi jakaa mitä tahansa ja saada peilausta ajatuksilleen. Lisäksi ehdin lukea rauhassa ja katsella pari jaksoa suosikkiohjelmiani tallennukselta.

Kevään värit ovat hypänneet myös puikoille. Lentävästä lapasesta ostamani langat alkavat löytää huivin muotoa.

Illalla lapsi halusi leipoa. Ja miksi odottaa pääsiäiseen. Elämä on juhla. Tässä ja nyt. Suklaan kanssa aina vielä pikkuisen parempaa.

Herkullisen kakun ohje löytyy täältä. Itse laitoin vähän vähemmän sokeria, mutta ihan tarpeeksi makeaa oli silti kaikkine koristeineen ja kastikkeineen.