Aurinkoa, tarpeeseen.

Nyt se iski, kevätolo. Ronja Ryövärintytär olisi huutanut keväthuutonsa, minä tyydyin surruttamaan ompelukonetta. Löysin Tampereen reissulla kirppikseltä ihanan Nukkumatti-kankaan, siitä riitti juuri isoon tyynyyn, kun lisäsin toiselle puolelle vähän toista kirpparikangasta.

Marimekon ihanaa Isoisän puutarha-kangasta olin saanut pienen palan, siitä riitti juuri pitkulaiseen tyynyyn, kun lisäsin vanhasta tahriintuneesta tyynyliinasta nauhakujan toiseen päähän. Kankaan henkeen olisi sopinut joku simppelimpi kaistale, mutta en malttanut olla käyttämättä tätä, kun koko mätsäsi tsäkällä just täydellisesti.

Lisäsin kasaan vielä pari pinkkiä tyynyä ja vaihdoin talvisemmat viltit pinkkeihin. Vielä kun joku jaksaa pestä joskus ikkunat, voidaan nauttia kaikesta sisään puskevasta valosta. Sitä ennen voi istuskella kahvilla ja imeä itseensä valoa. Toisinaan sitä tarvitaan poikkeuksellisen paljon. Niinku juuri nyt.