Marraskuun perinne

Jos jotain asiaa on toistanut vähintään kaksi kertaa peräkkäin, voi puhua perinteestä. Vuosi vuodelta perinteet alkavat tuntua yhä mukavammilta. Olin nyt kolmatta kertaa peräkkäin Tampereen Kädentaidot-messuilla, joten voi puhua jo vahvasti perinteestä. Vielä paremmaksi perinteen tekee se, että ilon voi jakaa ystävien kanssa. Kiitos Ellu ja Tanja loistavasta matkaseurasta!

Nähtävää ja hiplattavaa oli paljon. Ja niin oli muuten porukkaakin! Käsittääkseni perjantai on aiemmin ollut vähän rauhallisempi päivä, mutta nyt väkeä riitti tungokseen asti. Niin paljon, että sovittu kiertelyaika uhkasi loppua kesken. Toivotaan, että ensi vuonna ei ole ihan näin ruuhkaisaa. 

Parasta olivat tietenkin langat! Kässäkerhopompomin ihanaakin ihanammat tweedlangat olivat jääneet polttelemaan jo kesän festareilta ja nyt ne piti luonnollisesti hakea mukaan. Kaupunkilangan lankoja en ole aiemmin kokeillut, mutta esim. Hupsistarallaan Terhi on käyttänyt niitä ja vaikuttanut olevan tyytyväinen. Ne ovat ilokseni myös edullisia lankoja. 

Ihania värejä ja houkutuksia riitti joka kulmalla. Innostuin myös ostamaan imurointipuuterin, josta en ole koskaan kuullutkaan, mutta kuulemma se raikastaa kodin tekstiilipäällysteiset huonekalut ja samalla mennessään pölypussiin levittää ympärilleen hyvää tuoksua. Kerron ehkä myöhemmin, miten toimi. 

Muutamia ideoita laitoin muistiin. 

Sukkalankuista innostuneena tekisi mieli joskus värjätä oma lankku. Muutenkin lankavärjäys kiinnostaa kovasti. Saa nähdä jääkö haaveiluasteelle vai pääsenkö joskus oikeasti roiskimaan, mutta vielä tällä kertaa valkoinen lankku jäi hyllyyn.  

Päivä hurahti nopeasti. Kotona otin vielä kuvan koko saaliista. Ihana päivä kaikkinensa, mutta ihan parasta taitaa sittenkin olla se päänsisäinen polte, mitä kaikkea ihanaa voisikaan taas tehdä (tai ainakin suunnitella...)