Retkellä on ihmisen hyvä olla

Olen jo pitkään halunnut lähistöllä sijaitsevaan Lapakistoon. Aina ei vain saa heti aikaiseksi, koska on myös niin monta muutakin paikkaa minne tekee kovasti mieli. Ja sitten on aina niitä vanhoja, joihin tekee mieli palata uudestaan ja uudestaan... Tänään saimme kuitenkin viimein aikaiseksi ajella Lahden (tai siis Nastolan, kuka näissä kuntauudistuksissa muka pysyy mukana??!!) Lapakistoon. Tarkempia tietoja ja ajo-ohjeita löytyy helposti googlettamalla, mutta myös esim. täältä ja täältä . 

Paikka oli juuri niin ihana kuin olin ajatellutkin. Pääsimme lähtöön vasta myöhään iltapäivällä ja valitsimme reitiksi keltaisen n. 4 km lenkin, jotta ehtisimme varmasti takaisin ennen pimeän tuloa. Eilen satanut ensilumi lisäsi valoa ja sadunhohtoisuutta, joskin teki osan paikoista myös liukkaiksi. Ilma oli aivan tyyni. Pastellipilvet kuvastuivat lammen pinnasta täydellisinä ja ihanina. Välillä vain henkäilin kaiken ihanuutta ja yritin painaa kaikki kuvajaiset syvälle sieluuni. Rehellisesti täytyy kuitenkin tunnustaa, että ensimmäinen vesiä myötäilevä pari kilometriä oli satumaisen kaunista, lopun metsätieosuus lähinnä kaunista lumisten puiden takia. Muuten se näytti samalta kuin mikä tahansa metsätie missä tahansa. 

Lumi houkutteli lapsia heittelemään palloja ja puistelemaan lunta oksista toisten niskaan. Ehkä vähän myös aikuisia... Lumipallot lensivät myös veteen aiheuttaen hienot renkaat muuten tyynessä pinnassa. 

Loppumatkasta poikkesimme tieltä kutsuvan sivupolun nähtyämme. Kurkistimme vain nopeasti mitä sieltä löytyy. Kaunis suoalue. Kuvittelimme karhun juoksemaan suon poikki. Ihan oikeasti meistä kukaan ei ehkä kuitenkaan haluaisi törmätä karhuun metsäretkellä. Tai missään muuallakaan. Noin niinkuin kilometrin säteellä. 

Lopuksi söimme eväät reitin aloituskohdassa. Lapakiston rannalla kauniilla nuotiopaikalla, jonne on esteetön kulku. Sitten kipitimme kauniisti aidatulle parkkipaikalle illan sinisessä hetkessä ja ajelimme kinttupolkuja kotiin. 

Löydän aika usein luonnosta sydämiä. Niin kävi tänäänkin. Pitää vaan osata katsoa oikealla silmällä. Niin se on ihmistenkin kanssa. Kun löytää oikean kulman, aina löytyy kauneutta ja rakkautta.