Kesämuisteloita

En pidä siitä, kun ihmiset marisevat säästä. Sää on mikä se on. Mutta mua ärsyttää myös se, jos joku ottaa asiakseen valittaa niistä, jotka purnaavat säästä. Ymmärtäähän sen. Ketä ärsyttää mikäkin. Toinen laittaa sadetakin niskaan, toinen kiristelee. Sadetakkityyppiä saattaa sitten ottaa rankasti kupoliin ihan joku muu asia. 

Rakastan syksyä. Sen värejä, ilman kuulautta ja raikkautta. Aurinkoinen syyspäivä on ihana, mutta sateinenkin menee ihan hyvin. Silti ehkä juuri tässä kohtaa mieli palaa kesämuistoihin. Sain olla muutamalla aivan ihanalla kesäreissulla mukana. Kirjoitan ehkä muistakin lähiaikoina, mutta tänään palaamme Örön matkaan. 

Sain matkan ihanalta ystävältäni Ellulta synttärilahjaksi (koska pyöreät). Sain itse valita reissukohteen. Tänne olen halunnut siitä lähtien, kun näin Metsien kätkemä-sarjassa klipin saarelta. Enkä todellakaan pettynyt valintaani. Vietimme saarella yhden yön ja kaksi päivää. Reissu oli kaikin puolin todella onnistunut. Ei ehkä vähiten täydellisesti yhteensopivan reissuseuran takia. Molemmat olimme aivan polvillamme mielettömän kauniin, jylhän ja rosoisen luonnon edessä. 

Örön linnakesaari avattiin kävijöille kesäkuun 2015 alussa. Saarelle on vapaa pääsy, mutta veneiltä peritään lisämaksu. Saareen pääsee ainoastaan vesiteitse, mm. Kemiönsaaren Kasnäsistä tai Hangosta. Örössä on aikaisemmin annettu varusmieskoulutusta, mutta puolustusvoimien toiminta Örössä loppui pääosin vuonna 2005 ja saari on nykyisin Metsähallituksen hallinnassa. Örö on matalalla vesialueella sijaitseva harjusaari. Sillä esiintyy runsaasti arvokkaita luontotyyppejä, kuten erikoisen luonnontilaisena säilyneitä hiekkarantoja, dyynejä ja rantaniittyjä. Örössä on havaittu kaikkiaan 1 500 perhoslajia, joista uhanalaisia tai silmälläpidettäviä on yli sata. Se on tunnettu myös harvinaisten merenrantakasvien, kuten merijuolavehnän alalajin merivehnän esiintymistä. Suomessa uhanalainen, rauhoitettu ja hyvin harvinainen merivehnä tunnettiin pitkään vain Öröstä. Saari on myös Suomen ainoa lännenkylmäkukan kasvupaikka.

Mietimme myös, mikä on luonnonpuiston ja kansallispuiston ero.

Kansallispuistot ovat suuria luonnonsuojelualueita, joiden tärkeänä tehtävänä on turvata luonnon monimuotoisuus sekä antaa ihmisille mahdollisuus nauttia ja rentoutua luonnossa. Kansallispuistoissa on merkittyjä reittejä, luontopolkuja ja tulentekopaikkoja. Kansallispuistoissa voi myös yöpyä, sillä niissä on telttailualueita tai yöpymiseen tarkoitettuja rakennuksia.  

Kun taas luonnonpuistot on perustettu lailla tai asetuksella tieteellisiin tarkoituksiin.Ne sijaitsevat valtion maalla ja palvelevat ensisijaisesti luonnonsuojelua ja tutkimusta sekä suojelun sallimissa rajoissa myös opetusta. Luonnonpuistot säilytetään luonnontilaisina vertailualoina tutkimusta varten, jotta luonnon omaa muutosta voitaisiin seurata. Luonnonpuistot ovat pääosin yleisöltä suljettuja. Niiden suojelumääräykset ovat tiukemmat kuin kansallispuistojen. Suomen kaikki 19 luonnonpuistoa ovat Metsähallituksen hoidossa. Luonnonpuistojen pinta-ala on yhteensä 1 535 neliökilometriä.

Perhostutkimusta varten pitkin saarta oli "ansoja", joihin perhosia kerättiin tutkimustarkoituksiin. Sen lisäksi saarella laidunsivat lampaat ja ylämaankarja sulassa sovussa. 

Yövyimme idyllisessä pienessä saunamökissä. Ainut miinus oli, että uimaan ei tehnyt mieli, kun laiturin ympärillä käärmeet uivat rinksaa. Yök. 

Päivisin huristelimme ympäri saarta ristiin rastiin vuokrapyörillä. Välillä istahdimme kallioille, toisinaan löysimme puhelinkopin :) 

Alueen päätiet oli nimetty ilmeisesti marssimaan innostuneiden varusmiesten mukaan nimillä "Pitkä ikävä" ja "Lyhyt ikävä". Mutta löytyi saarelta kutsuvia sivupolkujakin. Myös niitä, joihin ei kannattanut pyörällä lähteä. 

Ainut miinuspuoli koko reissussa oli se, että nettitietojen mukaan kuvittelimme periltä löytyvän kaupan. Ei mitään ihmeellistä, mutta joku perussiwa tai -sale, tai mitä näitä nyt on. Totuus oli kuitenkin se, että "kauppa" oli infopisteen takahuone, josta sai sipsejä ja jäätelöä. Onneksi saarella on hotelli ja sen yhteydessä ravintola, johon pääsimme sekä päivälliselle että aamupalalle. Niitä voin suositella kaikille kävijöille. 

Emmekä me täysin ilman eväitä olleet lähteneet matkaan. Auringon laskiessa joimme rantakalliolla kuohuviiniä ystävyyden, luonnon, kauneuden ja hetkessä elämisen kunniaksi. Hetkessä oli jotain taianomaista ja tulen muistamaan sen vielä pitkään. 

Ellulle kiitos matkaseurasta ja ystävyydestä! Mun elämä on olennaisesti parempaa, kun mulla on kaltaisesi ystävä vierellä kulkemassa. Jakamassa nämä tähtihetket, ja sen lisäksi arjen maksalaatikkomomentit.