Paavolan tammi

Annoin isälleni joululahjaksi vapaavalintaisen retken. Iskä teki hyvän valinnan, retken Lohjansaareen. Olin jo pitkään halunnut itsekin päästä katsomaan Paavolan tammea. Joten lähdimme matkaan vanhempieni, lasteni ja veljenpoikani kanssa. Tammi on ehdottomasti retken ansainnut. Suosittelen, me kaikki suosittelemme. 

Ajoimme reilun pari tuntia Lohjansaareen, joten ensimmäiseksi piti luonnollisesti syödä hyvät eväät. Levitimme piknikviltin heti entisen Lohjansaaren koulun parkkipaikalle, josta luontopolku saa alkunsa. Todella kauniit, suuret tammet varjostivat jo parkkipaikkaakin. Perille löytää laittamalla navigaattoriin osoitteen Pietiläntie 23,  08800 Lohja. Tätä nykyä koulu on yksityisessä omistuksessa, joten rakennusta kannattaa ihailla joko parkkipaikalta tai luontopolun varrelta. Tosin pihalle osunut asukas kertoi auliisti koulun vaiheista tähän päivään, lienee hänkin tottunut asumaan julkkiksen naapurina. 

Luontopolku on vain noin kilometrin mittainen eli soveltuu sinänsä pientenkin lasten kanssa kuljettavaksi. Polku on kuitenkin juurakkoinen ja maastoltaan vaihteleva, joten ihan pienten säntäilijöiden tai renkailla kulkevien kanssa kannattaa miettiä tarkasti lähteekö. 

Metsä ympärillä on todella kaunista lehtometsää, jossa valo siilautuu vihreän eri sävyissä puiden läpi. Tässä jalopuulehdossa kasvaa esim. pähkinäpensaita, metsälehmuksia, jalavia ja saarnia. Näkyipä siellä omenapuukin, ehkä karannut joskus läheisiltä tiloilta maan mukana tai sitten kyseessä vallan villi tapaus. Vuokkojen aika oli jo valitettavasti ohi, sillä paikalla kasvaa valkovuokkojen lisäksi myös keltavuokkoja, joita en ole koskaan luonnossa tavannut. Kielot olivat aloittaneet kukintansa ja tuoksuivat huumaavina. 

Liekö nämä kaksi joskus rakastuneet toisiinsa.

Tammi löytyi tiheän kuusikon keskeltä. Se on todella vaikuttava, pysäyttävä, ikiaikainen, mykistävä, ... Puuta tekisi kovasti mieli koskea, mutta se on saanut tänä keväänä ympärilleen köydet, jotta ihmiset ymmärtäisivät olla astumatta sen juurille. Ikää tammella arvioidaan olevan 400-500 vuotta ja ympärysmitta kuuluu olevan 472 cm. Suomesta löytyy suurempiakin tammia, mutta jotain taianomaista nimenomaan tässä puussa haarautuvine oksineen on. 

Tammen ympärillä oli lintujen laulua lukuunottamatta todella hiljaista ja aluksi teki mieli olla vain ihan hiljaa ja haltioitua. Sitten kävi kuitenkin niin kuin meille yleensä käy. Kaikkia alkoi vähän lapsettaa ja naurattaa.

Selvästi tammi luo ympärilleen myös rakkauden ilmapiirin.

On mulla vaan ihan maailman ihanin iskä. Loistavaa retkiseuraa (Kiitos vielä!) ja muutenkin. Paras ja rakas.