Kaikkea mukavaa!

Oi, miten nautinkaan tuosta lisääntyvästä valon määrästä! Tänä talvena on ollut monta väsyttävää asiaa, lähinnä työhön liittyen, ja olen yrittänyt panostaa jaksamiseen monin eri tavoin. Olen ulkoillut, venytellyt, kuunnellut hiljaa omia ajatuksiani, lukenut, katsonut leffoja, vähän hiihtänyt, neulonut ja tietysti viettänyt perhe- ja ystäväaikaa. 

Meillä oli todella pitkästä aikaa koko perheen yhteinen hiihtoloma. Silloin ei tehty paljon mitään ja toisaalta vaikka mitä. Ihan parasta. 

Kissan asennosta näkee koko perheen fiiliksen! Teimme olkkarin lattialle pesän, jossa sai köllötellä hiihtokisoja ja vähän muutakin katsellen.

Kaivoimme mökkimuistoista suosituimman iltapalan, takkamakkarat. Kummallista, miten niitä ei yleensä tule kotona paistettua, vaikka takka lämpiääkin talvella lähes joka päivä. Kävimme myös laavulla notskimaggaroilla. Molempi parempi.

Olen ehtinyt neuloa monenlaista ja innostua uusista jutuista. Olen tosi kova kirjoittamaan erilaisia vihkoja. Kässävihkoon pitäisi opetella vielä merkkaamaan kaikki mielenkiintoiset, mahdolliset uudet projektit ja erityisesti sen, missä ohjeen näin. Usein menee ihan kauheasti (turhaa) aikaa, kun lärään nettiä ja lehtiä ja kirjoja, ja mietin että missäs se yks kiva juttu olikaan ja mikäs sen nimi nyt olikaan... Lapset ehkä kommentois tähän, että vanhuus ei tule yksin... 

Mutta tosiaan, olen neulonut pari kivaa uutta pipoa itselleni. Tai tuo harmaa saattaa päätyä vielä miehen päähän, saap nähdä. Oranssi on sovellettu Oslo-piposta paksummalle langalle ja tuo harmaa on Koukuttajan kootut-podcastin Marika Lepistön Piporeseptit-ohjeella tehty. Se löytyy ilmaiseksi Ravelrysta. Suosittelen lämpimästi. 

Olen myös innostunut Nonnu Neulojan Sukkalaatikko-haasteesta, jossa tehdään vuoden aikana 12 paria sukkia. Sukista tuntuu olevan jatkuvasti menossa monta muutakin yhteisneulontaa, joten näitä kaikkia voi vähän hyödyntää ristiin rastiin. Toisaalta en jaksa ihan koko ajan olla jossain yhteisneulonnassa mukana, koska haluan tehdä juttuja fiilispohjalta ilman jatkuvia aikarajoja. Ihan on tarpeeks muutenkin kaikkea kelloon sidottua hommelia, vaikka kuinka yrittää pyristellä siitä irti... Mutta sukkia on valmiina kahdet, nuo alussa näkyvät vaaleanpunaiset neuloin Sukkareseptit-ohjeella ja nämä vihreät Triangulum-sukat ovat Taito-lehden 6/2018 numerosta. 

Ainakin palkkiraita-sukkia ja iloisenkirjavia jämälankasukkia tekisi mieli tehdä. Mulla pitää olla aina joku sellainen työ menossa, ettei tarvitse katsoa ohjetta. Voi vaan pistellä menemään ja katsoa vaikka telkkaria samalla. Tai höpöttää. Meillä onkin nyt muodostunut oma pieni neulekerho, joka kokoontuu parin-kolmen viikon välein. Sopivan löysällä konseptilla. Jokainen on mukana silloin, kun se itselle sopii. Tapaamme jonkun kotona nyyttäriperiaatteella tai kahvilassa. Ihana nähdä muitten töitä ja hypistellä eri lankoja. Mahtavaa myös huomata, miten omalla tavallaan tätä voi jokainen harrastaa! Neulomisen hyvää tekevästä voimasta ja luovan ajattelun vahvistumisesta saa koko ajan lukea nyt artikkeleja eri puolilla. Hienoa! Lisäisin siihen vielä tämän sosiaalisen puolen. Yhdessä innostuu vielä ehkä enemmän! Oman neulekerhon lisäksi olin alkukuusta Lahdessa neuletapaamisessa. Olihan hauska päivä sekin!

Lopuksi haluan vielä esitellä uusimman harrastukseni. Rakas ystäväni Eeva oli bongannut tämän jostain ohjelmasta. Minusta tämä on täydellinen, ilmainen, ympäristöystävällinen, ei kaappeja täyttävä uusi keräilyharrastus. Ei tarvita kuin katuluettelo (netissä) ja vihko. Vihkonainen on tästä hyvin onnellinen ja ihana joululahjavihkoni pääsee arvoiseensa käyttöön. Ja tsa-daa, saanko esitellä: Katujenkeräys! Oman kaupungin (tai miksei jonkun muunkin, mutta se olis aika hankalaa ja ilmastopisteet tippuis) kadut kävellään aakkosjärjestyksessä läpi. Emme ole vielä sopineet ihan tarkkoja sääntöjä, mutta ajattelisin, että on ihan ok rajata alue silleen järkevästi, ettei tarvitse ensin ajaa 25 km autolla, että pääsee kävelemään. Muutaman kilometrin olen valmis siirtymään autollakin. Kaksi ekaa katua on jo plakkarissa! Kumpaakaan en ollu kävelly aikasemmin! Jii-haa! Tässä oppii uusia paikkoja, hahmottaa omaa kaupunkia eri tavalla eikä aina kävele samaa reittiä. Ja sitte saa vielä hetken sen ihanan ystävän kanssa. Ja sitte taas jaksaa. 

Ja muistakaa, että saa olla väsynyt ja ärsyyntynyt ja just sitä mitä on. Ei tarvi aina jaksaa. Mutta kiva, jos ja kun löytää näitä itselleen sopivia mukavia juttuja! Mistä sä saat hyvää mieltä?