Nyt tiedän miltä tuuli tuntuu

Olimme miehen kanssa Islannissa neljän päivän lomalla. Ehdimme nähdä paljon, mutta luontokohteita olisin mielelläni kiertänyt vielä enemmänkin. Mielettömät värit vangitsivat ja mereltä puskeva hillitön tuuli meinasi viedä mennessään. Olisin halunnut vaipua varvikon sekaan ja vain ottaa tuulta vastaan. Puut puuttuvat maasta lähes kokonaan. Sittemmin niitä on istutettu peltojen ympärille ja talojen suojaksi. Metsää ei kuitenkaan ole. Islantilaisilla onkin sanonta "Jos eksyt metsään, nouse seisomaan". Jos joskus pääsen tähän ihmeelliseen maahan vielä uudestaan, aion osallistua issikkavaellukseen ja käydä katsomassa valaita.

Kävimme kolmella eri vesiputouksella, joista jokainen oli omalla tavallaan upea. Suurin, Gullfoss, oli kunnioitusta herättävä komeudessaan ja pienemmät taas jotenkin satumaisia tunnelmaltaan. Opas kertoi 50% islantilaisista uskovan menninkäisiin ja oli helppo kuvitella pikkuihmisiä näihin maisemiin.

Geysir oli kokonaisvaltainen kokemus höyryn ja rikinkatkun keskellä. Vesisuihku putkahti korkeuksiin aina yhtä yllättäen muutaman minuutin välein. Välillä tosi korkealle, välillä vain kevyesti pössäyttäen. Kuuman veden ansiosta lämmittäminen on Islannissa halpaa. Esim. asunnot lämmitetään kuumiksi (21-24 C), ulkoilma-altaita on tiheässä ja katuja autetaan pysymään talvisin sulina. Ja voin kertoa, että se olikin sitten ainut asia, mikä oli halpaa...

Minuun suurimman vaikutuksen teki Kerid, kraatterijärvi. Ympärillä oleva punainen maa uhkui ikiaikaista voimaa. Täällä teki mieli olla hiljaa ja kerätä paikan tunnelmaa nöyränä itseensä.