Loviisan wanhat talot

Vietimme ystäväni kanssa ihanan ja lämpimän lauantain Loviisassa. Olin haaveillut jo monta vuotta, että pääsisin jonain kesänä osallistumaan tähän tapahtumaan. Tänä vuonna se osui sopivasti lomani viimeiseen viikonloppuun ja loma sai arvoisensa päätöksen. Aloitimme kierroksen Ruotsinpyhtäältä, missä kahvittelimme ajomatkan päälle tunnelmallisessa pajakahvilassa räsymatoilla istuen ja tutustuimme sen jälkeen mielenkiintoisiin paikallisiin kohteisiin. Olisimme mielellämme jääneet Ruotsinpyhtäälle pidemmäksikin ajaksi, mutta jo tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että miten sitä ehtii kiertää kaikki ihanat paikat...

Loviisassa kiersimme eri tavalla hienoja, mielenkiintoisia, kodikkaita, yllätyksellisiä ja kauniita koteja. Kaikki kuvat on puhelimella otettuja. Osassa paikoista oli myös sellainen tunku, että rauhassa kuvaaminen olisi ollut lähes mahdotonta.

Ihan yhtä paljon kuin taloistakin nautin hyvin erilaisista pihoista. Yhdessä pihassa joimme iltapäiväkahvit herttaisilla tuoleilla istuen. Kauniisti kaartuvan omenapuun alta kuului soittoa ja laulua. Istuimme, ihailimme ja NAUTIMME! Puutarhan kasvit olivat saaneet tuekseen toinen toistaan kauniimpia metallisia, patinoituneita tukia. (Ehkä, kaikista maailman linnuista on lopulta ihan mahdoton valita...!) Suosikkilintuni kurjet olivat lennähtäneet vehreään rantaan. 

 

 Eräästä pihasta bongasin ihan parhaan nurmikonleikkuuvinkin. Apilat kannattaa jättää osittain tupsukkaiksi saarekkeiksi, jolloin niiden kauneudesta ja tuoksusta pääsee nauttimaan, vaikka muut alueet ajettaisiinkin yleensä siisteiksi ja lyhyiksi. Hauska idea!

Vähintään yhtä tärkeää kuin päästä haluamaansa tapahtumaan, on päästä sinne sellaisen ystävän kanssa, jolla on samanlainen tapa kiertää ja katsella. Itselleni on tärkeää, että hyvä meininki ja hauskuus säilyy, vaikka kaikkea ei ehtisikään nähdä ja kokea. Tulimme tulokseen, että wanhoihin taloihin kannattaisi varata kaksi päivää, jotka samalla lipulla (15e) saa. Nyt emme millään ehtineet joka taloon. Minusta on mukavaa myös se, että etukäteen ei ole mitään mahdottoman tarkkaa suunnitelmaa, vaan mennään vähän fiiliksen mukaan. Ja kahvitaukoja tulee olla riittävästi! Tuhannen tuskan kahvilassa syötiin etukäteen hehkutetut sunkit eli suolaiset munkit. Kannatti.

Tähän maisemaan ja fiilikseen voisi tottua.

On asioita ja päiviä, joita kannattaa odottaa. Tämä oli sellainen. Hyvää seuraa, loistavia ideoita, kipinää kodin sisustukseen ja ennen kaikkea rento lomafiilis. Tänne lähden vielä uudelleen.